Muistiviikon asiantuntijahaastattelu: Älä pidä muistia peikkona

Muistisairauksista puhutaan yhä enemmän, niitä todetaan nykyisin paljon jo keski-ikäisillä ja monelta suunnalta tarjoiltava tieto saa monet helposti varuilleen. Moni kuittaa muistamattomuutensa sillä, että unohtelu kuuluu ikään. Tässä asiantuntijahaastattelussa Eva Koskimaan kanssa käymme läpi, mikä on normaalia, ikääntymiseen kuuluvaa unohtelua ja milloin on syytä hakeutua muistitutkimuksiin. Valotamme myös keinoja helpottaa muistisairausdiagnoosin saaneen arkea.

Mitä unohtelu kertoo terveydestäsi?

Muistiongelmista ei haluta puhua, ja muistin testaaminen pelottaa. Joskus huoli herää aikaisemmin läheisissä kuin unohtelijassa.

–  Muisti on monelle peikko, mutta muistiongelmien selvittäminen ei ole häpeän asia, sanoo Eva Koskimaa, jolla on 25 vuoden kokemus työstä muistisairaiden ja heidän omaistensa parissa.

– Ikä, kiire, stressi, väsymys ja masennus voivat hapertaa nimimuistia, hidastaa toimintaa ja tehdä moneen asiaan keskittymisen entistä vaikeammaksi. Muistitutkimuksiin kannattaa kuitenkin hakeutua, jos kohtaa muistin lisäksi haasteita myös itselle tutuissa asioissa, kuten kodinkoneiden käytössä tai oikean suunnan löytämisessä lenkkipolulla.

Muistitesti voi olla portti tärkeisiin tietoihin tutkittavan terveydestä. Terveydessä niin moni asia on kytköksissä toisiinsa, että muistin ongelmat voivat olla merkkejä myös aivan muusta kuin muistisairaudesta.

– Jos muistiongelmainen saa muistitestistä normaalin rajoissa olevan tuloksen, saattaa jatkotutkimuksissa löytyä jotakin muuta, joka vaikuttaa muistiin. Muistiongelmat saattavat korjautua jo sillä, että esimerkiksi anemiaa, B12-vitamiinin puutosta tai kilpirauhasen vajaatoimintaa aletaan lääkitä. Jos tutkimukset osoittavatkin muistisairauden, sitäkin pystytään hoitamaan. Mitä varhaisemmin se todetaan, sitä paremmin sitä pystytään hoitamaan, Koskimaa kertoo.

Turvallisesti kotona

Koskimaa jäi vuonna 2022 eläkkeelle muistikoordinaattorin työstään. Viime vuoden syksy avasi hänelle oven tuttuun työhön uudessa roolissa, pari päivää viikossa työskentelevänä hoivanantajana.

– Haluan olla avuksi esimerkiksi omaishoitajille, jotka haluavat välillä lähteä käymään jossakin. On tärkeää saada riittävästi palveluja kotiin, jotta muistisairas voi mahdollisimman pitkään asua ja pärjätä kotona. Ja omaiset täytyy päästää välillä levähtämään.

Paras asuinpaikka muistisairaalle on Koskimaan mukaan ehdottomasti koti, kunhan siellä asuminen on turvallista. Tuttu ympäristö on tärkeä. Muistisairauteen liittyy usein taipumus kaipailla lapsuudenkotiaan, eikä kaipuuta välttämättä helpota uuteen, laitosmaiseen asumiseen totutteleminen.

– On hyvä, että hoivanantajat tulevat koteihin ja heillä on mahdollisuus pitkiin kotikäynteihin. Kohtaaminen ei jää vartin mittaisten pikakäyntien varaan.

Turvallisuutta luo myös se, että sopivan, muistisairaiden kohtaamiseen perehdytetyn hoivanantajan löydyttyä aina sama työntekijä käy sovitusti muistisairaan luona.

– Muistisairaat ja heidän omaisensa tarvitsevat nimenomaan aikaa ja ihmisen, joka ymmärtää muistisairautta. On osattava ottaa huomioon, mitä muistisairaus tekee ihmiselle ja miten se vaikuttaa arkeen.

Kiireettömät tuntosarvet

Rauhallisuus on valttia, neuvoo muistiasioiden konkari Koskimaa. Se voi myös vähentää muistisairauksiin liittyviä käytösoireita ja virhetulkintoja.

– Sillä, joka toimii muistisairaiden kanssa, on oltava tilannetajua. On pidettävä tuntosarvet pystyssä – kuten muistisairaillakin on. He kyllä vaistoavat todella herkästi, tuleeko hoitaja heidän luokseen mielellään vai onko hänellä kiire ja toinen jalka jo oven välissä lähdössä.

Kiireettömät kohtaamiset täydentävät hyvin muita kotiin tilattavia palveluja. Moni ikäihminen turvautuu ateriapalveluun, mutta etenkin muistisairailla myös syömisestä huolehtiminen ja seurallisuus ovat tarpeen.

– Vaikka ateriapalvelu toimisi, jääkaappi saattaa olla täynnä avaamattomia ruokarasioita, jos ei kukaan ole katsomassa, tuleeko ruoka syötyä. Tai vanhus saattaa syödä päivän ateriasta pelkän kiisselin ja loppu kertyy jääkaappiin ja pilaantuu. Kun käy muistisairaan kotona, on hyvä vilkaista kaappiin: onko aterioita syöty, Koskimaa vinkkaa.

 Moni yksin asuva myös arvostaa sitä, ettei tarvitse istua kaikilla ruokailuillaan yksin, vailla juttuseuraa. Hoivanantaja voi ajan salliessa istahtaa seuraksi seniorin syödessä tai esimerkiksi siistiä keittiötä lähistöllä.

Muistiviikkoa vietetään 18.-24.9.2023. Lue lisää Muistiliiton sivuilta